Hoidon tarpeen arviointi (HTA) on vaativaa ja haastavaa työtä. Ammattilaisen on kliinisen osaamisen lisäksi osattava myös paljon muuta, esimerkiksi vuorovaikutustilanteen hoitaminen niin, että asiakkaalle jää turvallinen ja luottavainen olo keskustelusta. Työkokemuksesta on tässä suurta hyötyä.
Varsinkin puhelimessa tai digitaalisella kanavalla tehty hoidon tarpeen arvio ilman visuaalista arviointimahdollisuutta on haastavaa ja vaatii laaja-alaista osaamista. Miksi näitä yhteydenoton kanavia sitten suositaan? Koska se on tehokasta ja potilasystävällistä toimintaa. Kuka enää haluaisi sellaista toimintamallia, missä jokaisen asian takia potilas saapuisi paikan päälle toimittamaan asiaansa? Luultavasti ei kukaan.
Hoidon tarpeen arviointia yhdessä eri ammattiryhmien kanssa
Hoidon tarpeen arvioinnissa sairaanhoitajat ja osittain myös lähihoitajat ovat etulinjassa tämän työn tekemisessä. Vaativuutta lisää jo iso vastuu potilaan tilan oikein arvioimisesta. Takaraivossa jyskyttää aina muistutus mahdollisesta virheellisestä arviosta. Niitäkin tapahtuu, haluttiin tai ei. Onneksi yhä useampi perusterveydenhuollon yksikkö on ottanut hoitajien avuksi lääkärin. Nimityksiä kyseiselle lääkärille on useita: pilottilääkäri, konsulttilääkäri, ratkaisijalääkäri. Lääkärien kommentit hoidon tarpeen arvioinnista yhteistyössä hoitajien kanssa ovat valaisevia: ”onpa vaikeita asioita ratkaistavana, mitä kaikkea pitääkään tietää ja hoitaa puhelimessa”, vain pari esimerkkiä antaakseni.
Pitkittävätkö lääkärin ja hoitajan tekemät yhteiset HTA:t puheluiden kestoa?
Aina eivät asiat ratkea juuri ensimmäisellä yhteydenotolla, mutta suotavaa olisi, että yhä useammin näin kävisi. Jos jo puhelimessa, potilastoimistossa tai digitaalisella kanavalla pystytään arvioimaan mahdolliset tarvittavat tutkimukset, tarjota oikeita omahoito-ohjeita ja ohjataan potilas oikealle ammattilaiselle, on puolet tai enemmänkin työstä tehtynä. Pitkittävätkö lääkärin ja hoitajan tekemät yhteiset HTA:t puheluiden kestoa? Kyllä ja ei. Jos potilas saa vastauksensa nopeasti ja selkeänä, voidaan puhelu ja jatkoselvittelyt päättää tuohon ainokaiseen yhteydenottoon. Jotkut asiat vaativat enemmän pohdintaa ja mikäli asiaan joudutaan palaamaan hetken päästä tai seuraavana päivänä, se tietenkin pitkittää puheluiden kestoa tai vaatii enemmän työtä. Pidemmän päälle se on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin odotuttaa potilasta ja hänen vastaanotolle pääsyään ilman kunnollista taustaselvitystä.
Hoidon tarpeen arviointia helpottavia seikkoja ovat mahdolliset dokumentoinnit aiemmista terveydenhuollon käynneistä tai yhteydenotoista. Jos sairaskertomuksessa tai hoitokertomuksessa on selkeät ohjeet jatkotoimenpiteistä ja mahdollisista jatkotutkimusten lähetteistä, hoituvat arvioinnit ja potilaan ohjaukset mallikkaammin ilman pitkittyneitä lisäselvittelyjä. Näitä tietoja potilaat voivat itsekin tarkastaa esim. OmaKannasta, Maisasta tai muulta digitaaliselta kanavalta.
Terveydenhuollon yksiköiden selvitystyöt
Mistä sitten johtuvat niin usein tapetilla olevat keskustelut turhautuneista potilaista tai terveydenhuollon ammattilaisista, jotka kokevat yhteydenottokanavien ruuhkautuneen tai vastausaikojen olevan luvattoman pitkiä? Terveydenhuollon yksiköissä on tarpeen tehdä selvityksiä: Ketkä soittavat? Mitkä ovat yleisimmät syyt yhteydenottoon? Mihin potilaat ohjautuvat ja mihin heidän kuuluisi ohjautua? Paljonko väkeä tarvitaan tämän toiminnan turvaamiseksi?
Nämä ovat tärkeitä ja säännöllisesti tehtäviä mittauksia, joihin pitää satsata ammattilaisten ja hallinnon resursseja. Sitten on kerättävä rohkeus tehdä mittaustulosten vaatimia muutoksia, olivatpa ne millaisia tahansa, koska säännöllisen kehittämisen kautta kaikki osapuolet saavuttavat kasvavaa hyötyä. Tämä vaatii aikaa, mutta sanoihan jo Hippokrates aikoinaan: ” Elämä on lyhyt, tieto pitkä…”
